“ Minä tiesin tarkalleen mitä olin ostamassa.
Myyjä tiesi mitä myydä, eli olin oikeassa kaupassa.
Tuotteet olivat hyvin esillä.
Tarkastin niitä ja valitsin.
Sanoin, otan tuon.
Myyjä pyysi istumaan ja odottamaan.
Hetken odoteltuani tuote tuli eteeni.
Katsoin häntä kun hän asettui eteeni selälleen isoon kirkkaaseen pöytään.
Minä asetuin hänen jalkojensa väliin ja aloin syödä  häntä.
Tai oikeammin hänen haarojen väliä.
Pojalla kun oli syötävät kalsarit.
Kohta poika oli syöty.
Hänen kalsarinsa oli syöty.
Se maistui suklaalta, josta erityisesti pidän.
Sanoivat että olin koomassa kolmisen viikkoa Moskovan reissun jälkeen.
Minut oli apostolin kyydissä Suomeen tuotu.
Joku oli löytänyt minut Kremlin läheltä keskellä vilkasta Moskovan pääkatua.
Minut oli sinne tuotu ja heitetty autosta kun käytetyn roskan.
Mitä minä kuulemma muistutinkin, enemmän roskalta kun ihmiseltä.
Jos koomassa oleminen tarkoittaa elämyksiä ja unia mitä minä koin kolmen viikon aikana niin hallelujaa!
Kun minä olin suklaakalsarit syönyt pyysin saada maistaa häntä sisäpuolelta.
Poika käski kysyä johtajalta, eli myyjältä, joka antoi lisämaksua vastaan luvan.
Minä muutuin kärpäseksi, perskärpäseksi, ja ryömin ostamani pojan kolosta sisälle.
Söin seinämiä sieltä ja tunsin itseni kylläiseksi.
Vielä kun oli jälkiruoan vuoro.
Sen sain itse lypsää  pojalta.
Imin hänen kaluaan kunnes lämmin pojan jäätelö pursusi ulos aukosta.
Olin enemmän kuin tyytyväinen.
Saliin oli tullut lisää väkeä.
Joku kysyi halusinko lisää.
Olin varmaan palautunut ihmiseksi.
Vastasin että haluan toki.
Pojat tulivat heti luokseni.
Alus laskeutui keskellemme.
Ovi avautui ja veti meidät kaikki alukseen.
Yksisilmäiset ja kaksi sarviset ilman käsiä ja jalkoja näyttivät ystävälliseltä, mutta eivät sitä olleet.
Ehkä nukahdin, ehkä heräsin.
Halusin pitää tauon.
Joku ulkopuolinen puhui.
Elääkö se, ulkopuolinen kysyi?
Ehkä elää, ehkä ei.
Halusin tietää mitä aluksessa tapahtui.
Ehkä sitten myöhemmin?”.
“ Aluksella ei ollut muita kuin miehiä… tarkemmin kun katsoin, niin poikia.
Alastomia poikia.
Kauniita poikia.
Mitä minä täällä sitten teen?
Miksi minut tänne tuotiin?
Enhän ole nuori enkä missään tapauksessa kaunis.
Enkä sitä paitsi ollut tietääkseni alasti!
Sekö tässä puuttui?
Minun olisi ehkä pitänyt myös olla alasti.
Otukset jotka minut ja muut tänne haalasivat olivat ilman raajoja.
En tiedä miten liikkuivat.
En tiedä vaikka näin.
Unelmani oli toteutumassa.
Olin aina halunnut panna nuoria kauniita neitsytpoikia.
Nyt niitä oli pilven pimein.
Odottamassa vain minua, ja penistäni.
Otukset jotka minut tänne paratiisiin toivat eivät puhuneet paljoa.
Ehkä murisivat jotain, mutta harvemmin.
Pojatkaan eivät sanoneet mitään.
Esittelivät vain kauniita pakaroitaan ja levittivät kolonsa.
Aloin tunnistaa heidät; yksi oli ylitse muiden, Justin Bieberin näköinen, iso kaluinen heilutteli herkkuaan ja revitteli peräaukkoaan kuin maailman tähti!
Mikä hän olikin, maailman tähti!
Hänet ainakin halusin itselleni.
Sitten oli James Deanin kaksoisolento joka painoi tupakan natsan nänneihinsä samalla kuin iso mulkkuinen poika pani häntä.
Molemmat naureskelivat.
Joku kysyi hengittääkö se?
Minä yritin sanoa etteivät häiritsisi nyt minua, mutta en pystynyt liikuttamaan huulia, en itse asiassa pystynyt liikuttamaan mitään minussa.
Häiritsijät lähtivät.
Onneksi.
Minä otin Justinin ison kalun suuhuni.
Mahtui juuri ja juuri.
Dean oli pantu ja tupakan natsa sammutettu nänniin.
Häntä panisin seuraavaksi, mutta joku tuli häiritsemään toistamiseen.
Yksi jalkapallolegenda potki pallon sijasta pojan pakaroita punaisiksi.
Jääkiekkoilijasuuruus pani mailallaan poikia perseeseen.
Kiekko painui jonkun peräaukkoon joka ehkä oli tarkoituskin.
Eteeni oli ilmestynyt enemmän ihmisiä kun naisten jalkapallo ottelun katsomoon.
Minut piti herättää vaikka sitten väkisin, vaikka minä yritin sanoa heille että älkää!
Täällä on paljon mukavampaa!
Mutta mikään ei auttanut.
Heräsin, ja masennuin!”